Pikkujuttuja

Tiedättehän ne sellaiset pienet työt, jotka eivät tunnu oman postauksensa arvoisilta mutta joista olisi silti jotain sanottavaa? Minä ainakin tiedän, ja sen takia päätinkin koota muutaman viime aikoina valmistuneen tai loppusuoralle edenneen pikkutyön tähän tekstiin.

Ensimmäisenä valokeilassa on näistä ainoa keskeneräinen työ, joka on kauan kaivattu peruspipo tuolle paremmalle puoliskolle. Hänen neuleillaan on taipumusta jäädä käyttöön heti valmistumisen jälkeen, joten päätin esitellä työn varmuuden vuoksi jo nyt. Malli on tempaistu omasta päästä, tosin silmukkamäärään kaivelin viitteitä useammastakin pipo-ohjeesta eikä tässä tavallisessa *2o, 2n*-joustinneuleessa juurikaan keksimistä ollut. Sen verran tein säätöjä, että olen neulonut ensimmäisen oikean silmukan aina takareunastaan, mikä tuo neuleeseen toivottavasti hieman ryhtiä ja estää pipoa lörpähtämästä parin ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Olen neulonut koko työn 3 mm puikoilla ja tarkoituksellisesti hieman tavallista napakammin, mikä toivottavasti auttaa myös omalta osaltaan pitämään pipon kivan napakkana.

 

IMG_8693

 

IMG_8691

 

Kuten kuvista voi ehkä arvata, teen piposta tarkoituksella sen verran pitkän, että reunan saa taitettua nätisti suojaamaan korvia pakkaselta edes vähän paremmin. Käytännöllisyyden lisäksi järkeilin kääntövaran olevan hyvä juttu sikäli, että nyt saan posotella joustinta suhteellisen huolettomasti luennoillani. En ole kovinkaan taitava arvioimaan pipoissa sopivaa kavennusten aloituskohtaa, ja koska mies haluaa pääasioiden istuvan päänmyötäisesti, korkeuden pitää olla juuri oikea että hattu pysyy päässä ja lämmittää korvia muttei valu silmille. Lankana tässä pipossa on ihanaakin ihanampi Skein Queenin Crush (425m / 100g) värissä Inkpen, joten tätä joustinpötköä olen neulonut varsin mielellään vähän pidemmältikin! Tämä ei (ikävä kyllä) ole sponsoroitua sisältöä, mutta ainakin neuletuntuman perusteella suosittelen tätä lankaa lämpimästi mikäli superwash-käsittely ei haittaa.

Seuraavan työn kuvat ovat tosi pikaisesti napatut, joten pahoitteluni hieman sekalaisesta laadusta tässä asiassa! Työ on joka tapauksessa ihanin neulomani asia hyvään aikaan, joten haluan ehdottomasti näyttää sen näistä kuvista huolimatta. Tämä pieni neuletakki meni siis lahjaksi ystäväni tyttärelle, ja tähän käyttämääni lankaan liittyy aivan erityinen koukku. Olimme nimittäin kesällä yhdessä ystäväni kanssa pyörimässä Jyväskylän neulefestareilla, ja hän hypisteli markkinoilla Kässäkerho Pom Pomin kojulla tätä nimenomaista Orkidea-värisävyssä olevaa BFL-sukkalankaa parikin kertaa muttei lopulta kuitenkaan ostanut sitä. Niinpä minä hiiviskelin seuraavana päivänä muina naisina takaisin markkinoille, ja ostin vyyhdin ystävän selän takana vakaana ajatuksenani neuloa siitä hänen tyttärelleen suloinen takki.

 

IMG_8681

 

IMG_8682.2

 

 

Ohjeeksi valikoitui Gabrielle Danskknitin Providence Hall, joka on muutaman euron hintainen ja mielestäni joka pennin arvoinen ohje. Takki neulotaan 3 mm puikoilla, ja siihen voi halutessaan laittaa napit koko matkalle tai vain ylös kuten minä tein. Keltaiset napit löytyivät onneksi omasta mysteeripurkistani, ja ainakin omasta mielestäni ne kruunaavat koko neuleen. Tätä työtä oli ilo neuloa, ja kuten kaikki vauvan neuleet, se valmistui ihan älyttömän nopeasti vaikka lanka onkin melko ohutta. Mikä parasta, lankaa jäi takista yli huikeat 45 grammaa, joten neuloin ystävälleni jämästä vielä kämmekkäät lämmittämään syksyisiä ulkoiluja.

Kolmas pikkutyöni on alla näkyvä tyynynpäällinen, jonka neuloin hetken mielijohteesta. Varastossani oli yksi joskus aloitettu kerä sinapinväristä 7 veljestä -lankaa, jonka väristä pidän kovasti mutta joka on mielestäni aivan liian karheaa mihinkään käyttöneuleeseen. Päätin siis upottaa kerän sisustukseen, sillä käytän tuota pulleaa tyynyä hyvin harvoin muuhun kuin lattialla istuskeluun. Loin muutaman kymmentä silmukkaa 5 mm pyöröpuikolle, posottelin helmineuletta niin pitkään että sinapinvärinen lanka loppui ja vaihdoin valkoiseen seiskaveikkaan. Olin muutenkin ajatellut tehdä tyynyyn jonkinlaisen kontrastivärisen palkin valkoisella, ja onnekseni lanka loppui juuri sopivassa kohdassa niin, että palkista tuli jokseenkin järkevän ja ainakin melkein suunnitellun näköinen.

 

IMG_8668

 

IMG_8669

 

Pohdin jonkin aikaa sitä, tekisinkö päälliseen jonkinlaisen kätevän kiinnityssysteemin, mutta päädyin lopulta vain ompelemaan sen reunoista umpeen. Totesin, että kahden aikuisen taloudessa tyyny pysynee suhteellisen siistinä, ja 7 veljestä ehtii luultavasti nyppyyntyä joka tapauksessa näin kevyessäkin käytössä siihen mennessä kun päällinen pitäisi pestä. Sen saa toki tarvittaessa irrotettua napsaisemalla reunasta ompeluun käytetyn langan poikki, ja totesin, että kaiken kaikkiaan lienee helpointa vain ommella päällinen uudestaan takaisin paikoilleen jos sen irrottaa. Päällisestä tuli sen verran napakka, että nappeja olisi pitänyt laittaa vieri viereen rakojen välttämiseksi, enkä halunnut ryhtyä vetoketjurumbaan tällaisen pikkuasian vuoksi.

Viimeisenä näistä minijutuista se kaikista pienin, nimittäin virkattu suojatasku kuulokkeille. Pidän nappeja mukana päivittäin yliopistolla, mutta en pidä siitä ajatuksesta, että kuulokkeeni pyörivät yhtenä johtojen sekamelskana pitkin repun sivutaskua. Jonkin aikaa sitten bongasin tämän taskuidean jostain päin internetin ihmeellistä maailmaa, ja vihdoin sain toteutettua oman versioni tästä nerokkaasta ajatuksesta!

 

IMG_8674.2

 

En ikävä kyllä löytänyt idean alkuperäistä lähdettä enää mistään, mutta pointtina siinäkin oli joka tapauksessa virkata kaksi pyöreähköä liparetta ja virkata tai ommella ne yhteen jättäen pieni siivu reunasta auki. Sovelsin siis omalla näppituntumalla tyynyyn käyttämästäni 7 veljeksestä 3,5 mm virkkuukoukulla tuollaiset kuusikulmiot ja kiinnitin ne piilosilmukoilla reunoistaan yhteen. Ompelemalla liitoksesta olisi saanut huomaamattoman, mutta mielestäni kontrastiväri tuo ihan hauskan yksityiskohdan tähän muuten varsin mitäänsanomattomaan pyörylään. Olen nyt joitakin viikkoja käyttänyt tuota ja aion kyllä virkata näitä useammankin – ainakin puhelimen laturi kaipaa vielä omaa, hieman suurempaa matkasuojaa!

Ihan viimeisenä asiana tässä postauksessa haluan jakaa teille viime viikolla tekemäni ostoksen. Kävin aiemmin syksyllä Jyväskylästä löytyvässä, ihanassa Harjun Paperi -korttikaupassa, ja hypistelin siellä näitä kauniita viiden vuoden päiväkirjoja. Jätin kirjan kuitenkin silloin ostamatta, sillä en ollut ihan varma haluanko sitoutua kirjaan viideksi kokonaiseksi vuodeksi kun käytän joka tapauksessa myös bullet journalia. Aikani asiaa hauduteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olisi hauska saada seuraavat viisi tekemisen täyteistä vuotta dokumentoitua yksiin kansiin ja kävin ostamassa kirjan.

 

IMG_8686

 

 

IMG_8689.3

 

Voin vain kuvitella, kuinka pahasti tuttavieni ajatus lähti äskeisestä laukalle, mutta tekemisellä tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä akateemisia asioita: vääjäämättä lähestyvää graduprosessia, työharjoitteluiden tekemistä ja – toivottavasti – opiskelusta työelämään siirtymistä. Myöhemmin voi olla hauska lueskella ajatuksia ensimmäisistä oman alan töissä tehdyistä päivistä ja nauraa sille, millaisia asioita onkaan tullut mietittyä!

Siinäpä kaikki tältä erää, toivottavasti piditte tällaisesta pikkutyökokoelmasta! Viime viikkoina olen neuloskellut yllättävän paljon joululahjoja lähipiirilleni, ja niitä en tietenkään voi vielä jakaa täällä somessa, mutta onneksi kelit ovat nyt viilenneet joten neuleita tulee muutoinkin tehtyä enemmän. Myös alkuvuodesta postaamani Make Nine -haaste on edennyt ihan mukavasti, mutta varsinkin itselle tulevia neuleita pitäisi vielä tehdä jos haluan saada koko listan kasaan vuoden loppuun mennessä. Siinäpä onkin projektia, mutta palataan haasteeseen paremmin hieman myöhemmin!

Hauskaa syksyä teille jotka maltoitte lukea tänne asti, ja kuulumisiin!

<3: Emmi

Virkattu kuusenalusmatto

Tänä vuonna se tapahtui – ostimme ensimmäisen ihan oman joulukuusen asuntoomme. Se on valkoinen, se on suloinen ja siinä on neljä hyvin kapeaa jalkaa – siispä sen alle piti saada matto. Muovikuusi ei onneksi varista neulasiaan eikä maton siksi tarvitse olla suuri tai sileä, joten tartuin helppoon vaihtoehtoon ja virkkasin pienen pyörylän trikookuteesta.

IMG_7533 (3)

Kuusenalusmatto
Koko: ⌀ n. 40 cm
Materiaali: Lankavan valkoinen trikookude
Koukku: 10 mm

Virkkasin maton käyttämällä pelkkiä pylväitä, ja ”ohje” on taas kerran omasta päästä. Aloitin virkkaamalla kuteesta tehdyn lenkin ympärille 12 pylvästä, yhdistin ne piilosilmukalla ympyräksi ja jatkoin ihan tavallisella ympyrän kaavalla eteenpäin:
– 2. krs: *1 pylväs, 2 pylvästä samaan silmukkaan*, toista *-*, yhdistä piilosilmukalla
– 3. krs: *2 pylvästä, 2 p samaan silmukkaan*, toista *-*, yhdistä piilosilmukalla
– 4. krs: kaksi pylvästä joka neljänteen silmukkaan, ja niin edelleen
– Viimeisen kerroksen jälkeen päättelin kuteen tiukasti työhön huolittelematta reunaa sen kummemmin

IMG_7538 (2)

Neljännen ja viidennen kerroksen välissä vaihdoin lisäysten paikkaa niin, että ne siirtyivät edellisen kerroksen lisäyskohtien puoliväliin. Jos lisäysten paikka on sama kerroksesta toiseen, matosta ei välttämättä tule pyöreää vaan se alkaa näyttää koko ajan kulmikkaammalta – tämän näkee selvemmin jos aloittaa vaikka kuudella pylväällä. Kahdellatoista aloittaessa kulmikkuus ei vielä tämän kokoisessa matossa näy ehkä lainkaan, mutta halusin kuitenkin pelata varman päälle.

Matto jäi kupruilemaan ulkoreunaltaan hitusen verran, mutta ajattelin, että siinähän sitten kupruilee. Jo kuvista huomaa selvästi sen, että kuteen paksuus vaihtelee hurjan paljon, ja etenkin viimeiset kaksi kerrosta ovat paljon paksumpia kuin sisemmät. Siksi en halunnut purkaa mattoa, toki tuo kurtistelu olisi tasoittunut parin lisäyksen väliin jättämisellä mutta ongelma ei mielestäni ole kuitenkaan niin iso, että purkaminen olisi ollut fiksua. Suunnittelin, että joulun jälkeen matto voisi löytää paikkansa vessan lattialta, ja siellä se viimeistään tasoittuu askelten alla sen verran, että näin lievä kupruilu loppuu.

IMG_7539 (2)

Aihepiiriin, siis joulukuuseen, liittyen otin pari kuvaa myös kuusessa roikkuvista koristeista. Meillä on selkeästi eniten tylsiä, teollisia muovipalloja, mutta kuusessa killuu myös joitakin käsin tehtyjä koristeita. Unelmani olisi verhota kuusi kokonaan itse tehtyihin koristeisiin, mutta en usko että se on kovin realistinen tavoite edes parin vuoden sisään. Olen pohjimmiltani vähän sellainen tyyppi, että innostun tällaisista DIY-ideoista tosi helposti, mutta toteutusvaihe piiputtaa toiston takia lähes yhtä nopeasti – mikäli siis saan aikaiseksi aloittaa laisinkaan.

IMG_7536 (2)

Yllä oleva enkeli on toinen kahdesta keskenään samanlaisesta koristeesta, jotka ostin Tampereen Kädentaidot -messuilta tänä vuonna. Ikävä kyllä en saanut enää jälkikäteen selvitettyä enkelit valmistaneen yrityksen nimeä, mutta joka tapauksessa koristeet ovat aivan ihastuttavat ja niistä tulee ehdottomasti meidän kuusemme vuosittaiset vakiovieraat!

IMG_7535 (2)

Viimeisenä esittelyssä on virkkaamalla koristeltu rengas, jonka olen saanut lukioaikaiselta kämppikseltäni joululahjaksi joitakin vuosia sitten. Myös tämä on yksi suosikeistani – johtunee siitä, että koriste tuo mieleen sekä hyvän kaverin että koristeen kanssa paketissa olleet, itse tehdyt keksit! Kukapa ei muistelisi hyviä keksejä vielä vuosienkin päästä?

♥: Emmi