Onnistuiko Make Nine 2018?

Kuten kaikki ovat tähän mennessä huomanneet, vuosi vaihtui taas. Monille vuodenvaihde tarjoaa luonnollisen mahdollisuuden miettiä edellisen vuoden onnistumisia ja haasteita, sekä pohtia kehittämisideoita seuraavaa vuosilukua varten. Minä en yleensä kovin paljoa hötkyile tässä taitekohdassa, vaan pyrin kehittämään tekemistäni tasaisesti. Vuosi sitten päätin kuitenkin haastaa itseni Make Nine -projektilla, ja nyt onkin tullut aika selvittää, kuinka hyvin onnistuin pitäytymään tavoitteissani!

 

1. Find Your Little Bird

Ensimmäinen tavoitteeni oli saada Veera Välimäen suunnittelema Little Bird -paita valmiiksi, ja ilokseni voin ilmoittaa onnistuneeni. Jee! Paidasta tuli todella kiva, ja olenkin käyttänyt sitä ahkerasti sen valmistumisesta asti. Lanka on kestänyt käyttöä todella hyvin, eli myös materiaalin puolesta tästä tuli todella hyvä käyttövaate! Tässä postauksessa kerron neulomisprosessista ja erikoisista värivalinnoistani vähän laajemmin, eli klikkaa ihmeessä sinne mikäli tarinani tämän paitaohjeen soveltamisesta kiinnostaa!

 

2. Crush

Toisena listallani oli Missä neuloimme kerran -blogin kirjoittajan, Anna Johannan suunnittelema ihanaakin ihanampi Crush-briossipaita. Osallistuin Crushin testineulontaan, mutta lanka loppui kesken ja uuden tilaamisessa oli yhtä sun toista vastoinkäymistä, joten en ehtinyt saada projektia loppuun ajoissa. Lankaongelmien jatkuttua jo aivan liian pitkään paita jäi kaikesta ihanuudestaan huolimatta marinoitumaan pussiinsa useaksi kuukaudeksi, ja lopulta tein raastavan päätöksen purkaa miltei loppuun asti neulottu paitaprojekti.

Lankojen keriminen paidasta osoittautui kuitenkin jokseenkin terapeuttiseksi kaikkien siihen yhdistyneiden ongelmien jälkeen, ja nyt langat ovatkin päässeet jo ihan toiseen projektiin. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin! Omista vastoinkäymisistäni huolimatta suosittelen Crushia ihan jokaiselle, jonka vaatekaapista tuntuu puuttuvan muhkea, turvallinen kääriytymisneule niille päiville kun maailma tuntuu tavallista raskaammalta. Olen itse asiassa itsekin suunnitellut, että kun finanssituulet puhaltavat sopivasta suunnasta, ostan uudet langat tähän paitaan ja aloitan elämäni toisen briossiprojektin – Crushin ensimmäinen versio kun oli se ensimmäinen yritys.

 

3. Kämmekkäät ihan itselle

No, tuota… periaatteessa onnistuin, mutta en sitten kuitenkaan? Neuloin kyllä kolmetkin kämmekkäät, mutta ensimmäiset menivät purkuun, toisista puuttuu edelleen peukalot ja kolmannet vaativat vähän muokkaamista. Joululahjojen neulominen kiilasi nimittäin oman tarpeen edelle, ja kaiken touhun keskellä unohdin viimeistellä projektit loppuun. Tästä kohdasta taitaa siis tulla vain puolikas suoritusmerkintä, mitkään käsiasiat kun eivät päätyneet käyttöön asti viime vuoden puolella! Yllä olevassa kuvassa on yritys numero 3, eli jämälangoista aloittamani lapanen, josta tulikin liian kapea. Päätin sittemmin muokata sen kämmekkääksi purkamalla kärjen pois ja neulomalla resorin tilalle, mutta jostain syystä tämäkin homma jäi kesken. Eipä lopu tekeminen ihan heti!

 

4. Pipo ihan itselle (x2)

No nyt! Vihdoin jotakin oikeasti valmistunutta, ja kaksin kappalein! Kuva on hieman epäonnistunut, mutta siinä näkyy molemmat joten mennään sillä. Neuloin ensin tuon vasemmanpuoleisen pipon, ohje on Caitlin Hunterin Cardamom Coffee. Kontrastivärinä käytin käytin Louhittaren Luonnotarta värissä Koralli, ja pohjavärinä on Julie Asselinin Nomade värissä The Joy of Painting. Kuten varmasti moni mielikuvituksekas jo huomasikin, pipoon muodostui kuitenkin varsin kyseenalaisia kuvioita, joiden vuoksi nimesinkin projektini Cardamom Pussy Coffee Hatiksi. Tai genitaalipipoksi, ihan kuinka vaan. Hetkellisen pohdinnan jälkeen päädyin aloittamaan saman mallin hetikohta uudestaan, ja tällä kertaa päätin muokata ohjetta sen verran, että neuloin resorin kaksinkertaisena. Onnistuin alussa nähtävästi myös sekoittamaan pohja- ja kontrastivärit keskenään, minkä takia kirjoneule on melko irrallisen näköinen resorista ja päälaesta. No, tekevälle sattuu…

Tiedän, että kirjoneuleiden tekijöitä kiinnostaa usein toisten tekemien kirjoneuleiden nurjat puolet, joten tässä oman piponi kääntöpuoli. Kuten kuvasta näkyy, neuloin resorin kiinni itseensä ja aloin parin kerroksen jälkeen posotella kirjoneuletta. Eipä siitä kovin tasaista tullut, ja varsinkin päälaki näyttää melko muhkuraiselta, mutta joskus näinkin. Jospa se siloittuisi käyttökuntoon uudella kastelulla! Tätä mallia oli kyllä huikean kiva neuloa, ja olenkin tässä vähän suunnitellut tekeväni ehkä vielä yhden. En vielä tiedä, kenelle se voisi olla menossa, mutta ehkäpä se jollekin kelpaisi kunhan kiinnitän vähän enemmän huomiota värivalintoihin!

 

5. Uudet aluslapaset

Dropsin harmaasta Alpacasta valmistuneet lapaset taisivat olla ensimmäinen työ, jonka sain rastittaa tehdyksi tältä listalta. Ne menivät niin nopeasti käyttöön, että en ehtinyt napata edes kuvaa – tässä kuvassa lapaset ovatkin kokeneet jo useamman kuukauden ajalla melkoisen tehokasta ajoa. Olen käyttänyt alpakkalapasia isotätini neulomien kirjoneulelapasten alla, ja ai että! Ei palele näpit kovemmallakaan pakkasella!

 

6. Vauvaneuleita ❤

Ei huolta, sukulaiset, nämä eivät edelleenkään jääneet meidän talouteemme! Vuosi sitten kirjoitin ystäväni odottavan kevätvauvaa, ja niinhän siinä kävi, että otin heti harteilleni ”sen neulovan tädin” tittelin. Siispä punoin muutamia juonia, ja niiden seurauksena neuloin keväällä syntyneelle prinsessalle tällaisen ihanaakin ihanamman neuletakin Kässäkerho PomPomin BFL-sukkalangasta, jota ostin värissä Orkidea. Tästä projektista kerroin hieman kattavammin edellisessä postauksessa.

 

7. Lämmin huivi

Myös seitsemäs kohta listassa, lämmin ja muhkea huivi omaan käyttöön, toteutui. Neuloin kevätkesällä Veera Välimäen suunnitteleman, huikean suositun Stay Soft -huivin, enkä enää lainkaan ihmettele mallin suosiota! Ainaoikea pinta on sinänsä ihanan aivotonta neulottavaa, ja huivin keskiosan raidoitus pitää neulomisen samalla kiinnostavana. En tiedä, kuinka moni teistä tunnistaa ilmiön, mutta minulle ainaoikeat raidat ovat jopa jokseenkin addiktoivaa neulottavaa. Työtä ei malttaisi laskea käsistään, sillä neuleesta tulee niin sanottu sipsineule (potato chip knitting) ja mielessä pyörii ajatus: ”vielä yksi kerros!”

Ikävä kyllä huivista otetuille kuville kävi hassusti, joten nyt on tyytyminen tähän vanhaan otokseen. Stay Softissa toisena päävärinä käyttämäni, kirjava lanka on Rouva Silmusolmun käsinvärjäämää merinosukkalankaa värissä Rantakivikko, ja yksiväriset (alun luonnonvalkoinen sekä reunan tummansininen) ovat Dropsin Nordia. Huivi on ollut etenkin nyt syystalvella lähes päivittäisessä käytössä, ja ainakin asusteessa Nord on yllättänyt minut kestävyydellään. En ole huomannut yhtään nyppyyntymistä vaikka Nordissa onkin miltei puolet alpakkaa, ja seuraavaksi aionkin laittaa huivista jämäksi jääneet nöttöset totiseen testiin sukkalankana.

 

8. Pipo miehelle

Jälleen yksi onnistunut kohta, jes! Tästäkin työstä kerroin edellisessä postauksessa, jossa oli myös pari kuvaa piposta keskeneräisenä. Valmiista työstä en ehtinytkään napata kuvia, sillä parempi puolisko nappasi pipon heti käyttöön. Käytin tähän työhön Skein Queenin Crushia, ihanaa merinosukkalankaa, värissä Inkpen. Neuloessa en olisi uskonut, että kyseessä on sukkalanka, ellen olisi itse ostanut vyyhtiä – niin pehmeältä se tuntui! Tästä projektista tuli ennen kaikkea käyttöneule, vaikka toki talvipakkaset vaativat yksinkertaista fingering-vahvuista pipoa huomattavasti vahvempia aseita. Ehkä seuraava pääasia voisikin olla taas kirjoneulepipo, nyt kun omien Cardamom Coffee-pipojeni jälkeen tykästyin niiden neulomiseen!

 

9. Enemmän itse tehtyjä lahjoja

Viimeisenä listalla oli kaikista kunnianhimoisin tavoitteeni: neuloa läheisilleni lahjoja itse varsinkin jouluksi. Onnekseni voin todeta, että onnistuin tässä ja jo yksinään jouluna paketoin viisi työtä lahjapaketteihin. Se on viisi enemmän kuin vaikkapa vuosi takaperin, ja olipa vaan hauskaa antaa itse tehtyjä asioita lämmittämään lähipiiriä! Neuloin pääasiassa kämmekkäitä, sillä olen tässä yrittänyt pähkäillä mahdollisesti jopa ohjeen kirjoittamista omasta luottomallistani ja halusin kokeilla muutamaa eri kikkaa, joilla mallista saisi vielä paremman. Neuloin kuitenkin myös kahdet sukat ja tarkoituksellisesti puolikkaan Kappa -huivin, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Tämäkin huivi on jälleen Veera Välimäen ohjeella tehty. Neuloin putkiloon 50 g vyyhdin Teeteen tummanvihreää Elegiaa ja 50 g kakun Holstin vaaleanharmaata Coastia, eli yhteensä noin puolet ohjeen lankamäärästä. Oman puolikkaan Kappani perusteella myös tällainen lyhyempi versio lämmittää kuitenkin hyvin, ja on käytännöllinen asuste arkeen.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tämän haasteen onnistumiseen, vaikka ihan jokaista kohtaa en saanutkaan rastitettua listalta. Pääsin kuitenkin pohtimaan tätä käsityöharrastusta monelta eri kantilta vuoden aikana, ja minulle oli varsin valaisevaa miettiä silloin vuosi sitten projekteja vähän tavallista pidemmälle aikavälille. Sainkin siis neulottua viime vuoden aikana monta sellaista tarveneuletta, joiden tekemistä olin lykännyt jo turhankin kauan. Niidenkin neulominen oli kuitenkin todella kivaa ja palkitsevaa, kun sain vain tartuttua puikkoihin. Tälle vuodelle minulla ei olekaan sen kummempia haasteita kuin pyrkiä miinussaldoon, eli neulottua lankaa pitäisi olla enemmän kuin talouteen tullutta. Saa nähdä, kuinka siinä käy!

❤: Emmi