Talviset jämäsukat

Valmiiden töiden laatikossani pyöri ties kuinka kauan sukkapari, jonka neuloin ajat sitten omia, palelevia varpaitani ajatellen. Olen kuitenkin kärsinyt viime aikoina taas jostain kummallisesta sukkainhotuksesta, joten valmistumisensa jälkeen pari hautautui laatikkoon langanpäineen enkä millään saanut nostettua sitä enää esiin. Nyt edellinen lempisukkaparini alkaa kuitenkin kuultaa kärjistä ja päkiöiltä niin paljon läpi, että langasta lienee enää vahvike jäljellä. Pakon edessä kaivelin uuden parin laatikosta, rykäisin langanpäät piiloon ja tepsuttelin sukat kameran linssin eteen.

taikatalvi-adiemus

Jämäsukat
Koko: 39
Lanka: Yarngrimoire Merino Twist Sock väreissä Taikatalvi ja Adiemus
Puikot: 2,5 mm
Langan menekki: yhteensä 52 grammaa = n. 190 m

Käyttämäni langat olivat tosiaan jämiä vanhoista sukkaprojekteista, ja missiona oli käyttää valkovihreä Taikatalvi (kappale Spotifyssa) loppuun mahdollisimman tehokkaasti. Aloitin sukat minulle poikkeuksellisesti kärjestä helpottaakseni langan kanssa kikkailua, ja neuloin ne ainakin hämärien muistiinpanojeni mukaan 52 silmukalla ja 2,5 mm sukkapuikoilla. Kantapäänä toimii luotettava Fish Lips Kiss Heel, ja vartta posottelin niin pitkälle kuin vaaleampi lankani riitti. Varresta tuli melkoisen lyhyt, kuten kuvista näkyy, joten kompensoin sitä neulomalla resorista pidemmän kuin alunperin ajattelin. En vieläkään oikein tiedä, mitä mieltä olen tuon sinisen Adiemuksen (kappale Spotifyssa) hallitsevuudesta, mutta ainakin sukat pysyvät edes jotenkuten ylhäällä mikä on ehdottoman positiivinen asia!

taikatalvi-adiemus2

Nämä sukkiin kuluneet langat ovat melko spesiaaleja, sillä Yarngrimoiren Asa on värjännyt ne hänelle lähettämäni soittolistan perusteella. En tiedä, tekeekö Asa enää näitä Laulavia Lankapaketteja, mutta konsepti on tosiaan sellainen, että paketin tilaaja lähettää Asalle musiikkia ja saa kolmesta kappaleesta vyyhdin lankaa. Minulle musiikki on aina ollut hurjan tärkeää, ja siksi nämä sukat tuntuvat ihan erityisen ihanilta nyt kun saan ne vihdoin käyttöön.

taikatalvi-adiemus4

Sukat ovat muuten tosi onnistuneet, mutta neulejäljestäni tuli ehkä aavistuksen harvaa noilla 2,5 mm puikoilla. Näitä täytynee siis ainakin alkuun pitää vähän nätimmin kuin tavallisesta villasta neulottuja sukkia, joita pyöritän ihan huoletta myös kengissä ja joilla kävelen päivittäin lattioiden materiaaleja miettimättä. Yleensä olen ollut vakaasti sitä mieltä, että jos sukkia ei voi käyttää huoletta, niitä on turha pitää laatikossa. Nämä tekevät kyllä ehkä poikkeuksen siihen sääntöön – ainakin nyt alkuun. Onneksi tuolla on vielä niitä tylsempiä sukkapareja, ja niitä käyttämällä voin taas pakoilla seuraavan sukkaparin neulomista hyvän aikaa!

Löytyykö täältä muita, joiden mielestä villasukkien neulominen on syystä tai toisesta tympeää hommaa? Minä en edes tiedä, mikä niissä tökkii, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt sukkien hurmosta. Paidat ja takit ovat sen sijaan kutkuttaneet viime aikoina varsin kovasti, ja tuolla kylpyhuoneen lattialla kuivuukin tällä hetkellä tuorein valmistunut paitani. Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa!

❤: Emmi

Mainokset

Wanhan Sataman kädentaitomessut 2018

Moi, pitkästä aikaa! Olen ollut ihan hurjan kiireinen kandini kanssa viimeiset viikot, ja kuten näkyy, blogi on saanut väistyä pakollisten asioiden tieltä. Pidin kuitenkin viime viikolla hyvin ansaitun, vapaan viikonlopun ja kävin pyörähtämässä Helsingin kädentaitomessuilla, jotka järjestettiin ihanassa Wanhan Sataman miljöössä. Oman elämäni blogistina otin tietenkin kuvia yhdestä sun toisesta mielenkiintoisesta jutusta, ja tässä postauksessa vilautan näitä omia lempparijuttujani teillekin.

En ole liikkunut kovin paljoa Helsingissä, joten Viikkarin terminaalin vieressä oleva rakennus oli minulle aivan uusi tuttavuus. En tullut ottaneeksi itse rakennuksesta kuvia, mutta vanha punatiili pääsi todella oikeuksiinsa kevätauringossa ja miljöö oli mitä parhain kädentaitomessujen järjestämiseen. Tunnelma oli siis hyvällä tavalla varsin erilainen ja intiimimpi kuin vaikkapa Tampereen messu- ja urheilukeskuksen jättimessuilla!

IMG_1093 (2)

Tämä Huone ett Rumilta ottamani kuva on oikeastaan ainoa, jossa punatiili näkyy kunnolla. Tässä näkyy kuitenkin myös tuo Wanhan Sataman keskikäytävän ihana valo – kattoikkunoiden ansiosta sisälläkin oli ihanan valoisaa, eikä näitä alkupään kuvia tarvinnut juurikaan muokata vaikka kuvasin messuilla pelkästään puhelimellani.

IMG_1094 (2)

Yllä oleva kuva onkin Instagram-seuraajilleni jo tuttu, sillä en malttanut olla hehkuttamatta ilmakasveja heti messujen jälkeen. En ole aiemmin törmännyt näihin hauskoihin killuttimiin muualla kuin kuvissa, mutta nyt vakuutuin siitä, että näitä täytyy jossain vaiheessa hankkia kotiin! Tuntuu jotenkin aivan älyttömältä, että kasvi voi menestyä ilman juuria, mutta niin nuo vaan näyttävät tekevän. Ihmeellisiä asioita tuolta luonnosta voikin löytyä!

IMG_1095 (3)

Niihin kädentaitoihin palatakseni, tässä yllä vielä tuollainen hauska keraaminen ruukku, joita Huone ett Rum myi messuilla. Kasveille oli erilaisten ruukkujen ja alustojen lisäksi myös tosi hauskoja pisaran mallisia, vähän häkkiä muistuttavia amppeleita, joissa kasvin voi ripustaa vaikka ikkunalle.

IMG_1091 (2)

Yksi ensimmäisistä mielenkiintoni herättäneistä kojuista oli BellaMiina Design, jolla oli tosi kauniita, luonnonmateriaaleista valmistettuja sisustusesineitä. Minä tosin kiinnitin ensimmäisenä huomioni noihin kyltin takana näkyviin ihaniin lankoihin, jotka olivat ilmeisesti ihan puhdasta villaa ja joissa oli sellainen ihana, vähän kotikutoinen fiilis. Kojulla kävi sen verran kova kuhina, että en kuitenkaan jäänyt tutkimaan vyyhtejä tai muitakaan herkkuja kovin pitkäksi aikaa.

IMG_1092 (2)

Seuraava stoppini oli Marjaana Niskasen kojulla, josta löytyi toinen toistaan ihanampia tarjottimia, kattausalustoja, lasinalusia, keittiöpyyhkeitä, tyynynpäällisiä… Kaikkea ihanaa. Maatilan tyttärenä erityisesti nuo lehmät, kanat ja hevoset hurmasivat, vaikka kaikki muutkin designit olivat aivan ihania. Tuotteet oli tosi vaikea jättää hyllyyn odottamaan, mutta päätin kerrankin ajatella asioita kahteen kertaan ja lähdin kävelemään eteenpäin.

IMG_1096 (2)

Hyvä ajatukseni itsehillinnästä ja aikuismaisesta käytöksestä kariutui kuitenkin hyvin pian, kun ensimmäisen hallin päästä löytyi Taito Shopin koju, jossa oli Ebba Masalinin ihanien opetustaulujen kuvilla varustettuja pyyhkeitä, vihkoja, lakanoita ja julisteita. Ihastuin päätä pahkaa kissankello-julisteeseen, ja päädyin ostamaan sen seuraksi myös niittyleinikin ja heinäkasveja-julisteen paperiprintteinä. Ajattelin, että kissankello voisi olla yksinään hieman orpo – nyt pitäisi sitten vaan keksiä tuolle kokonaiselle niitylle paikka täältä kotoa!

IMG_1099 (2)

Heti toiseen halliin tullessani löysin Lankakauppa Ilon, jonka pistettä kiertelin hyvän tovin epäilemättä aika älytön hullunkiilto silmissäni. Ilolla oli mukanaan kaikenlaisia herkkuja: Primrose Yarn Co:n lankoja, Louhittaren Luolaa, Lystigejä, Hedgehog Fibresia…

IMG_1098 (2)

Näihin Ilon ihanuuksiin teki mieli hukuttautua, mutta opintotukeni määrää ja tulevaa kevättä ajatellen kasasin itseni ja tyydyin hipelöimään vyyhtejä vailla oikeita ostoajatuksia. Toisaalta ehkä hyvä niin – näiden seasta olisi ollut tosi vaikea päättää vain yhtä tai kahta ostettavaa!

IMG_1104 (2)

Seuraava pysähdykseni oli Einari & Elli, jonka ihanat piirroshahmot jättivät heti jonkinlaisen mustetahran sydämeeni. Jos oikein tarkkaan katsoo, tuossa mukin koirassa lukee ”I love you too”, mikä oli mielestäni aivan hillittömän hauska lausahdus tuohon virnistykseen yhdistettynä. Mikäli mukihyllyni ei olisi jo ennestään vähän liiankin täynnä muumeja, olisin ehdottomasti ostanut tästä itselleni vähän huumoria arkiaamuihin!

IMG_1105 (2)

Einari & Ellillä oli myös maalauksia, joista erityisesti tämä leijona puhutteli minua melkoisen paljon. Äidilleni leijona on tietyllä tavalla melko tärkeä eläin, ja tästä taulusta olikin pakko lähettää hänelle saman tien kuva vaikka muuten yritin pitää puhelimen käytön minimissä saadakseni mahdollisimman paljon irti messuista.

IMG_1109 (2)

Yllä oleva kuva ei tee lainkaan oikeutta seuraavalle ihastukselleni, Made by NooSan koruille. Näissä käytetään materiaalina täysin suomalaista koivuvaneria, ja suosittelen ehdottomasti käymään vaikkapa heidän Instagramissaan kurkkaamassa näitä ihania koruja. Tämä ei ole millään tavalla maksettu tai sovittu mainos, vaan olen aidosti tykästynyt heidän tyyliinsä eikä äkkiä nappaamani räpsy kerro mielestäni puoliakaan näistä kauniista koruista.

IMG_1113 (2)

Kierroksen loppupuolella pyörähdimme vielä Titityyn kauniisti järjestetyllä nurkkaosastolla, joka oli hieman Ilon tapaan lastattu täyteen toinen toistaan ihanampia lankoja. Onnistuin kevään budjettini onneksi jälleen vain ihailemaan sivusta kun messuseuralaiseni valitsi sopivinta lankaa villatakkiin. Näissä tilanteissa Titityyn lähistöllä asuminen on ihan hyvä juttu, koska en viitsi ostaa messuilta sellaisia lankoja, joita saan helposti myös kotikaupungistani. Perinpohjaisen mietinnän jälkeen pääkaupunkiseudulla asuva seuralaiseni löysi onneksi takkilangat, joten reissusta jää myös jotain ihan konkreettista muistoksi!

IMG_1114 (2)

Titityyllä oli mukanaan myös ihanaa, suomalaista Tukuwoolia, jota hypistelimme seuralaisteni kanssa varsin pitkään. Tuo lanka on vaan jotenkin niin rehellistä ja rustiikkista, että siihenkin tekisi mieli hukuttautua! Minun pitäisi kyllä pikkuhiljaa alkaa keksiä, mitä neuloisin omista tukuistani – tuolla hyllyssä odottaa neljä vyyhtiä Tukuwool Sockia, mutta en vielä muutaman kuukauden hauduttelun jälkeenkään tiedä, mitä ne tahtoisivat olla. Harmittaa kuitenkin vain seisottaa niitä tuolla hyllyssä.

IMG_1116 (2)

Ihan viimeisenä löysimme tiemme välikössä piilotelleen Rae Factoryn luokse, ja onneksi löysimmekin! Seurassani oli intohimoinen siili-ihminen, joka on myös lemmikkisiili Tuhkimon omistaja, ja hän osti tuollaiset kuvassa näkyvät, supersuloiset siilikorvikset. Rae Factorylla oli myös ihan älyttömän söpöjä postikortteja ja riipuksia, jotka nekin oli melkoisen vaikea jättää taakseen.

Kaiken kaikkiaan messut olivat tosi kiva kokemus, ja tykkäsin näistä pienemmän mittakaavan menoista ehkä jopa enemmän kuin Tampereen messuista, joista kirjoitin syksyllä (täältä pääset postaukseen). Näytteilleasettajia oli luonnollisesti paljon vähemmän, mutta mielestäni kattaus oli silti tosi monipuolinen – löytyi koruntekijöitä, taiteilijoita upeiden printtiensä kanssa, kirjansitojia, autojen sisäkumien kierrättäjiä ja ties mitä muuta. Olikin aika ikävä kuulla, että Wanha Satama poistuu messukäytöstä tämän kuun lopussa, eikä kässämessuja siis enää voida järjestää siellä. Toivottavasti seuraavakin miljöö on yhtä kiva, sillä rima tuli asetettua korkealle ensiheitolla!

Oliko kukaan teistä lukijoista messuilemassa? Jos olitte, pidittekö valikoimasta ja tarttuiko jotain ostoksia mukaan?

❤: Emmi

Lankapossuilua Jyväskylän neulefestareilla

Toivolan vanhalla pihalla Jyväskylässä järjestettiin 2.-4.2. talviset neulefestarit, joilla näin paikallisena poikkesin tietysti itsekin. Kävin perjantaina heittämässä varsin pikaisen reissun markkinoilla, sillä erään projektini kanssa iski akuutti puikkopulma, mutta lauantaina menin ihastelemaan valikoimaa uudemman kerran väljällä aikataululla ystäväni kanssa. Päivä oli kaunis, mutta purevan pakkasen vuoksi jätin kamerani kotiin, eli kuvasaldo on ihanasta miljööstä huolimatta varsin nihkeä tästä reissusta. Ainakaan tähän mennessä en ole vielä bongannut juurikaan postauksia Neulefestareiden talvesta, mutta suosittelen kurkkaamaan YouTubesta Langanlumouksen Monan fiilistelyvideon, mikäli haluatte saada visuaalisesti paremman yleiskuvan siitä, mitä kaikkea markkinoilla tällä kertaa oli!

toivolan-vanha-piha (3)

Yllä olevassa kuvassa näkyy Toivolan vanhan pihan ihanat makasiinit, joissa urheat markkinamyyjät jaksoivat hymyillä meille asiakkaille kirpeästä kelistä huolimatta. KnitFestin sivuilta löytyy koko lista myyjistä, joita olikin itse asiassa ilahduttavan paljon! Olin etukäteen miettinyt, että kaksi vyyhtiä voisi olla hyvän hillitty määrä hankintoja mikäli markkinoilta löytyy jotenkin aivan erityisesti puhuttelevia lankoja, joita en voi jättää taakseni. Lopulta kuitenkin poistuin markkinoilta kolmen vyyhdin ja kahden pienen kerän kanssa, hupsista! Tästä eteenpäin onkin siis tässä blogissa varsin harvinaista ostosten esittelyä ja mietiskelyä.

IMG_7757

Ensimmäisen vyyhdeistä ostin itse asiassa jo perjantaina, sillä kävin tosiaan Titityyllä ostamassa uudet sukkapuikot Crush-neulepaitani hihoja varten. Olin hieman aiemmin päivällä nähnyt Instagramin puolella Titityyn Tiinan pitämästä livevideosta tämän kyseisen vyyhdin Petrichorin Johannan pöydällä, ja vyyhti huusi minua livevideon välityksellä niin lujaa, että kävin ostamassa sen samalla reissulla vaikka tiesin tulevani heti seuraavana päivänä uudelleen. Aivan täyttä impulsiivisuutta vyyhdin osto ei kuitenkaan ollut, sillä olen jo aiemmin huokaillut hieman saman tyyppisen langan perään, ja nyt vihdoin sain sellaisen näppeihini. Pohjana tässä on merinosukkalanka, jossa on 75% villaa ja 25% nylonia. Metrejä langassa on 420 / 100g.

IMG_7758

Myös lauantain ensimmäinen ostokseni on Petrichor Yarnsilta, jonne suunnistimme markkinoiden avauduttua heti ensimmäisenä ystäväni kanssa. Olin edellisenä päivänä ihmetellyt ja hypistellyt tätä vyyhtiä, ja toisella kerralla se ei enää lähtenyt kädestäni. Tällaiset kirkkaat, miltei neonsävyiset specklet eli roiskeet eivät tosiaan ole sitä tyypillisintä värimaailmaani, mutta jokin tässä vetosi minuun todella lujaa. Pohjana tässä on yksisäikeinen merinovilla, jossa on 366m / 100g.

IMG_7760

Kolmas käsin värjätty vyyhtini löytyi Rouva Silmusolmun kukkuroillaan olleesta pöydästä, jossa olin melkoisen runsaudenpulan äärellä. Tiesin, että haluan tukea ihanan Sirpan yritystä, sillä en ollut aiemmin ostanut mitään hänen värjäämiään lankoja vaan tyytynyt niiden ihailuun kauempaa. Vyyhti on tosiaan Merino Sukkista, eli 75% merinovillaa ja 25% nylonia fingering-vahvuudessa eli 425m / 100g. Silmusolmulta ostin tälle vyyhdille myös pari alemmassa kuvassa näkyvää kaveria: Dropsin uutta Nord-sukkalankaa kahdessa eri sävyssä. Näillekin on jo suuntaa antavia suunnitelmia, mutta ensin täytyy saada vähän vanhempia projekteja pois puikoilta!

IMG_7768

Viimeinen materialistinen hehkutukseni on Neulefestareiden projektipussi, joita oli myynnissä Titityyllä. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt vielä kolmannen projektipussin hankintaa, ja nyt tilaisuus tuli oikein sopivaan saumaan sekä budjetillisesti että tarpeet huomioon ottaen. Tällä hetkellä minulla on puikoilla kaksi paitaa, joista molemmat alkavat olla liian suuria luentoneuleiksi. Ne kuitenkin mahtuvat – ainakin toistaiseksi – projektipusseihini, joten tällainen pieni pussi sopii hyvin luentoneuleen mukana kantamiseen. Lisäksi se rajaa näppärästi mukaan mahtuvien tarvikkeiden määrän minimiin, jolloin repun paino ei pääse lähtemään lapasesta neuleen vuoksi!

Kaiken kaikkiaan olen kyllä tosi tyytyväinen löytöihini, vaikka opiskelijan budjettiin jo tällainen määrä laadukkaita lankoja kalvaakin lovea melkoisen tehokkaasti. Toisaalta kaikista harrastuksista saa kyllä pulittaa enemmän tai vähemmän pennosia, ja lopulta kyse on oikeastaan vain priorisoinnista. Jostain muusta säästämällä arkeen saa aika helposti pieniä paloja luksusta niin halutessaan, ja tässä harrastuksessa tuotoksista saa onneksi nauttia pitkään vielä niiden valmistumisen jälkeenkin.

Oliko teistä lukijoista joku käymässä neulefestareilla vai olitteko somen välityksellä mukana fiiliksessä? Olisi hauska kuulla teidän ajatuksianne tästä keskitalven neulekokoontumisesta – joko paikan päältä tai kauempaa!

❤: Emmi

Make Nine -haaste

Vuoden alussa monilla on tapana asettaa itselleen kaikenlaisia tavoitteita, joko koko vuodelle tai lyhyemmille ajanjaksoille. Myös minä mietin alkuvuodesta, onko käsitöiden saralla sellaisia asioita, jotka tahtoisin ehdottomasti saada aikaiseksi vuonna 2018. Ajatus kuitenkin tyssäsi siihen, että kuukausitavoitteet tuntuivat liian kahlitsevilta, mutta toisaalta en ollut ihan valmis sitoutumaan myöskään koko vuoden kestäviin teemoihin. Ratkaisu löytyi – mistäpä muualtakaan kuin – käsityösomen maailmasta.

Olen jo pidemmän aikaa seurannut Inside Number 23 -käsityöpodcastia, jonka tekijä Katie julkaisi hetki sitten videolla omat suunnitelmansa Lucky Lucille -blogin Make Nine -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle ilmeisesti ompelumaailmasta, mutta mikään ei tietysti estä muokkaamasta sitä juuri omien tähtäinten mukaiseksi. Make Nine ei aseta mitään aikarajoja, joiden sisällä pitäisi saada X määrä töitä valmiiksi, vaan sen pointtina on olla pikemminkin jonkinlainen ohjenuora ja suunnittelutyökalu jotta tekeminen suuntautuu hyödyllisiin tai tarpeellisiin asioihin.

Osittain Lucky Lucille -blogin apukysymysten ja osittain omien keskeneräisten neuleiden pohjalta sain kasaan nämä yhdeksän asiaa, jotka haluan saada tehtyä vuoden 2018 aikana. Vuoden lopussa on kiinnostava palata tähän listaan, ja katsoa, miten se on elänyt näiden kuukausien aikana!

1. Find Your Little Bird

IMG_7754

Aivan ensimmäiseksi listalle päätyi nyt jo varsin hyvässä vaiheessa oleva Little Bird -paitani. Malli on Veera Välimäen suunnittelema, ja se neulotaan ohjeen mukaan pitsivahvuisesta (800m/ 100g) langasta. Olen tehnyt oman paitani pienillä muutoksilla, sillä käyttämäni lanka on hitusen paksumpaa (600m/100g), ja ohjeesta poiketen neulon oman kappaleeni yhdistäen siihen Andrea Mowryn So Faded -paidan väriliukuidean. Tästä tulee todella kiva kevät- ja syyspaita, joka olisi tietysti kiva saada valmiiksi jo nyt alkukeväästä!

2. Crush

Toisena listalla on Anna Johannan suunnittelema Crush-briossipaita (linkki vie testiketjuun, sillä ohjeella ei ole vielä omaa sivua). En ole neulonut briossia kovin paljoa ennen tätä projektia, mutta ennen aloittamista treenasin joillakin lapasohjeilla ja huomasin, että briossihan sujuu oikeastaan ihan mainiosti kun sen uskaltaa vain aloittaa. Tällä hetkellä Crush on tietenkin etusijalla kaikkiin muihin neuleisiini nähden, sillä sen täytyy olla valmis helmikuun loppuun mennessä. Tästä paidasta tulee ihanan muhkea ja pehmeä, enkä malttaisi odottaa, että saan vetää sen päälleni!

3. Kämmekkäät ihan itselle

fingerless-is-the-new-heavy

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen neulonut ainakin kuudet kämmekkäät, joista yhdetkään eivät jääneet minulle vaikka oikeastaan olen koko ajan tarvinnut sellaisia. Nyt on aika tehdä muutos tähän asiaan, ja neuloa omaan käteen istuvat kämmekkäät – opintojeni takia kirjoitan todella paljon tietokoneella, ja jostain syystä käteni viilenevät epämiellyttävän paljon siinä hommassa. Kuvituskuvana syksyllä 2016 Dropsin Alpacasta neulotut kämmekkäät.

4. Pipo ihan itselle

Korvani ovat ihan uskomattoman herkät kylmälle ja etenkin viileälle tuulelle, joten garderobini vaatii ehdottomasti kunnollista, tiivistä ja paksua pipoa. Tällä hetkellä kuljen useimmiten kaupasta ostettu pipo päässä, mikä on tietenkin vähän noloa kun voisin itse tehdä vähintään yhtä hyvän. Olen ajatellut neulovani jonkun kauniin kirjoneulepipon, mutta ohjetta en ole valinnut vielä. Instagramissani on tosin viime päivinä vilahdellut Caitlin Hunterin sympaattinen Lilou Hat, jonka saatan hyvinkin päätyä neulomaan.

5. Uudet aluslapaset

Näyttökuva (7)

Olen hyvin palelevaista tyyppiä, joten käytän talvisin käytännössä koko ajan jonkinlaisia yksinkertaisia, pehmeitä tumppuja kirjoneulelapasteni alla. Tällä hetkellä aluslapasten virkaa toimittavat aivan iän ikuisen vanhat Novitan Tico Ticosta neulotut pertsat, mutta ne voisi mielestäni jo korvata vähän lämpöisemmällä ja pehmoisemmalla parilla.Yllä oleva kuva on omasta Instagramistani, näitä lapasia olen käyttänyt kaikista eniten siitä asti kun sain ne mummoni siskolta.

6. Vauvaneuleita ❤

Ei huolta, sukulaiset, nämä eivät ole jäämässä meidän talouteemme! Ystäväni odottaa kevätvauvaa, ja haluan ehdottomasti neuloa jotakin pehmeää, ihanaa, lämmintä ja suloista tälle uudelle tulokkaalle. Ensin täytyy tosin saada tuo testineulepaita pois puikoilta! Onneksi pienten ihmisten vaatteet ovat pieniä ja valmistuvat nopeasti, eli ehdin neuloa vaikka mitä vielä oman paitani jälkeen.

7. Lämmin huivi

Myös seitsemäs suunnitelma on tulossa omaan kaappiin. Minulla ei tällä hetkellä ole ainoatakaan isoa, muhkeaa ja lämmintä huivia, ja tämä epäkohta täytyy korjata. Huiviohjeita olen onnistunut hamstraamaan niin monta, että edes ohjeen puute tai sen löytämisen vaikeus ei voi tulla tämän suunnitelman tielle. Varovaisesti veikaten tämä projekti voisi ehkä olla alkusyksyn heiniä, koska keväällä paidat vievät aikaa ja kesällä tällainen muhku työ ei ehkä ole se ideaalein – olettaen siis, että saamme nauttia lämmöstä kesällä.

8. Pipo miehelle

miehen-raitapipo

Neuloin vuosi sitten avokilleni tuon yllä olevan pipon, mutta kaikesta sovittelusta huolimatta siitä tuli melkoisen huonosti istuva eikä mies ole käyttänyt sitä paria kertaa enempää. Nyt voisi siis olla hyvä aika neuloa uusi pipo, sillä ainakin omasta mielestäni tiedän nyt vähän enemmän siitä, miten pääasia kannattaa neuloa ja millaiset mitat siinä olisi hyvä olla. Tämän ensimmäisen yrityksen neulominen ilman ohjetta ei ehkä ollut se kaikista viisain ratkaisu, mutta tulipa opittua miten ei kannata tehdä!

9. Enemmän itse tehtyjä lahjoja

ystävän-yllärikämmekkäät

Vuoden mittaan on synttäreitä, nimppareita, joulua ja ties mitä kissanristiäisiä, ja haaveilen aina enenevissä määrin siitä, että voisin antaa enemmän itse tehtyjä asioita lahjaksi. Kumma kyllä, niitä itse tehtyjä lahjoja on paha antaa mikäli niitä ei tee etukäteen valmiiksi, ja viimeisenä tavoitteena tänä vuonna voisin panostaa vähän enemmän siihenkin! Yllä olevassa kuvassa on yksi viime vuonna lahjaksi mennyt työni, ystävän yllärikämmekkäät. Näitä lisää!

Millaisia juttuja sinä olet haastanut itsesi tekemään tänä vuonna, vai teetkö asioita  mieluummin fiilispohjalta?

❤: Emmi

Uusi vuosi, uusi bujo + jouluarvonnan voittaja!

Vuosi vaihtui, ja samalla vaihtui myös mukanani kulkeva muistikirja. Tässä postauksessa kurkataan uuden bujoni kansien sisään, ja kerron teille, mitkä ovat minulle bujon tärkeimmät asiat tai ominaisuudet. Tekstin lopusta löydät käsityöbloggaajien joulukalenterin aaton luukussa olleen arvonnan voittajan!

IMG_7727

Ihan ensimmäisellä sivulla on alkuperäisestä ideasta hieman muokattu avain, eli koko bujon käyttämisen ja lukemisen koodisto. Bullet Journalin kehittäjän, Ryder Carrollin, mukaan tehtävät ovat pieniä pisteitä ja tapahtumat ympyröitä, mutta omasta mielestäni jako on loogisempi näin. Olen myös lisännyt symbolien joukkoon kasan erilaisia asioita – esimerkiksi deadlinet on näin opiskelijana hyvä erottaa muista asioista, jotta työt tulee varmasti palautettua ajoissa. Olen sisällyttänyt myös joitain harrastuksiani suoraan symbolien joukkoon, pyrkien kuitekin pitämään kuvat helposti piirrettävinä, toisistaan erottuvina ja melko yksinkertaisina.

IMG_7728

Seuraavalle aukeamalle lisäsin yksinkertaisen kalenterin tästä vuodesta. Etenkin kauemmas tulevaisuuteen sijoittuvia menoja on mielestäni huomattavasti helpompi aikatauluttaa, kun kuukausien kulun näkee yhdellä aukeamalla. Ensin mietin, että olisi hauska piirrellä jotakin sivujen ulkoreunoille, mutta oikeastaan pidän tästä asettelusta tällaisena tyhjänä ja selkeänä enemmän. Viikkojen numerot saatan vielä lisätä, mutta muuten taidan pitäytyä tässä yksinkertaisessa ulkoasussa! Mietin myös sitä mahdollisuutta, että joka kuukauden alle mahtuisi kirjoittamaan pari isompaa menoa tai lomaa mikäli sellaisia tulee, mutta saa nähdä, millaiseksi aukeama käytössä muodostuu.

IMG_7729

Koko vuoden kalenterin jälkeen siirrytään askelta pienempään yksikköön, future logiin eli vapaasti suomennettuna lähitulevaisuuden tapahtumiin. Minusta lähitulevaisuus-sivu toimii parhaiten pystysarakkeilla, ja vanhalla tutulla ulkoasulla oli helppo jatkaa myös uudessa vihkossa. Kuten tästä kuvasta näkyy, en yleensä jaksa värkkäillä viivoittimen kanssa joten viivat eivät ole ihan suoria, mutta mitäpä pienistä. Jos kuukausille tulee paljon tapahtumia, kontrastivärillä tehdyt viikkoja rajaavat viivat jäävät joka tapauksessa taka-alalle.

Future logini ulottuu tällä hetkellä huhtikuulle, ja kuten ennenkin, seuraavan login aika tulee sitten kun ensimmäinen toukokuun tapahtuma ilmenee. En koe tarvetta tehdä näitä sivuja valmiiksi etukäteen, sillä kevääseen mennessä ehdin käyttää jonkinlaisen siivun kirjan sivumäärästä joka tapauksessa. Kun teen aukeaman vasta tarpeeseen, se on lähempänä silloin aktiivisesti käytössä olevia sivuja. Lisäksi saatan saada jonkin uuden idean lähitulevaisuus-sivujen toteutuksesta, enkä pääsisi kokeilemaan sitä mikäli kaikki olisi jo valmiina. Miksipä tekisin itselleni valmiin kalenterin, kun bujon pointti on juuri joustavuus ja muokkautuvuus elämäntilanteen mukaan?

IMG_7731

Heti lähitulevaisuus-sivun jälkeen on mielestäni yksi oman bujoni ehdottomasti tärkeimmistä sivuista, nimittäin kuukautiskalenteri. Nyt kannattaa skipata postauksen loppuun, mikäli koet, ettet halua tietää mitään naisten terveydestä tai siitä, miksi itsestään on tärkeä huolehtia!

Öljynvaihtosivuni on käytännössä viime vuoden trackerini lihavoitu ja viilattu versio. Alla on screenshot Instagramistani, ja kuvassa näkyy viime vuoden versio silloin kun siinä ei vielä ollut merkintöjä. Lienee ihan ymmärrettävää, että en halunnut ottaa teille valokuvaa nyt jo täydestä seurantasivusta. Joka tapauksessa, viime vuoden trackerissa itse seuranta oli yhdellä sivulla, ja siinä oli yhden pistevälin pystysarake jokaiselle kuukaudelle. Uuteen versioon lihotin kuukausien sarakkeet tuplaleveiksi, jotta kaikkea ei tarvitse tunkea yhteen pieneen ruutuun. Pahimpina päivinä jouduin nimittäin tirhustamaan kolme tai neljä symbolia tuohon 0,5cm x 0,5cm laatikkoon, mikä kieltämättä kävi hermoille useammin kuin kerran tai kaksi.

Viime vuodesta poiketen pienensin memo-saraketta melko lailla, sillä aihepiiriin liittyviä merkintöjä ei ehtinyt vuoden mittaan tulla kovin montaa. Lisäksi aukeamalla on vertailun vuoksi tiedot viime vuoden kiertojen pituuksista, ja sarake ensi vuoden vastaaville tiedoille. Tarkimmat teistä huomasivat varmasti tuolta taulukosta, että en käy joka kuussa aivan kellon lailla, joten koen tosi hyödylliseksi mahdollisuuden palata edellisiin kuukausiin. Voin vertailla kuluvan kuukauden fiiliksiä aiempiin rytmeihin, ja samalla huomaan mahdolliset poikkeavuudet nopeammin. Minulle tästä aukeamasta on tullut vuoden aikana yksi tärkeimmistä koko bujossa, sillä olen vihdoin alkanut hahmottaa myös migreenini yhteyksiä sekä elämäntapoihin että hormonitoimintaan – mikä helpotus!

Näyttökuva (6)

Kuvaamieni osien lisäksi bujossani on myös sisällysluettelo, joka itse asiassa on printattu valmiiksi tähän uuteen Leuchtturm1917-merkkiseen muistikirjaani. Tuttavallisesti nimellä Lettu kulkevassa kirjassa on valmiiksi myös sivunumerot, mikä on ihan kiva lisä verrattuna viime vuoden palvelleeseen Moleskineen. Kun nyt eroja ryhdyin listaamaan niin Lettu on Moleskineä ehkä noin sentin leveämpi, ja Leuchtturmissa on kaksi merkkinauhaa Moleskinen yhden nauhan sijaan. Muita ratkaisevia eroja näissä kirjoissa ei mielestäni ole, sillä molemmista saa vahvemman kynän kuultamaan läpi melko helposti ja paperi on hyvin pitkälti saman tuntuista. Sen enempää en siis osallistu tähän ikuisuuskysymykseen (ainakaan vielä), koska molempien merkkien kirjat ovat mielestäni oikein päteviä bujoiluun.

Vielä viimeisenä se asia, jota moni luultavasti tuli täältä kurkkimaan, nimittäin jouluaaton arvonnan voittaja! Ikävä kyllä aika monelta oli unohtunut sähköpostiosoite, joten osallistujien joukko kutistui melko pieneksi. Tuosta joukosta voittajaksi selviytyi random.org-sivuston tarjoamalla generaattorilla arvottuna Teresa S., jolle olenkin jo laittanut sähköpostia voitosta. Onnea!

Hauskaa alkanutta vuotta kaikille teille, nähdään taas pian uusien päivitysten parissa!

♥: Emmi

Käsityöblogien joulukalenteri 2017 – luukku 24

Tämä on Käsityöblogit-facebookryhmän joulukalenterin viimeinen luukku. Tervetuloa blogiini, sekä uudet että vanhat lukijat, ja oikein rauhallista joulun aikaa minunkin puolestani!

Monissa edellisissä luukuissa on jaettu mitä ihanimpia ohjeita erilaisiin käsitöihin, kehitelty lahjaideoita ja muutenkin fiilistelty saapuvaa joulua itse tekemisen näkökulmasta. Viimeistään tänään kaikki nuo ihanat ideat tulevat eloon ja oman tekemisen ilo heijastuu myös lahjan saajan kasvoilta, kun paketteja päästään avaamaan.

IMG_7634. (2)

Tiedän, että moni teistä on tehnyt kasoittain lahjoja itse tänäkin jouluna, ja siksi päätin näin aaton kunniaksi tarjota jotakin takaisin teille. Tämän luukun pääosassa onkin pieni arvonta, jossa sinun on mahdollista voittaa ihanaa Teeleidin irtoteetä Jyväskylästä, muutama minivyyhti lankaa minun omasta varastostani ja lisäksi jotakin pientä herkkua.

IMG_7636. (2)

Osallistuaksesi arvontaan jätä blogini kommenttiboksiin (ei facebook-ryhmään) seuraavat asiat:

  • toimiva sähköpostiosoite, josta tavoitan sinut
  • kerro, mikä on suosikkiteelaatusi: musta, vihreä, valkoinen vai rooibos
  • kerro, mikäli olet allerginen esim. pähkinälle tai muille herkuissa yleisesti käytetyille ainesosille
  • lisäksi arvostaisin sitä, jos liittyisit blogin lukijaksi joko sähköpostilla blogin sivupalkista (klikkaa sivun ylälaidassa näkyvää kuvaketta, jossa on kolme viivaa päällekkäin) tai Bloglovinin kautta

Arvonta päättyy 31.12.2017 kello 23.59, eli kaikki tämän vuoden puolella jätetyt, ohjeiden mukaiset kommentit osallistuvat palkinnon arvontaan. Palkinto menee suoraan omasta pussistani, eli arvontaa ei ole tehty yhteistyössä minkään yrityksen kanssa. Suoritan arvonnan hetimiten alkuvuodesta ja otan sen jälkeen yhteyttä voittajaan, mutta palkinnon postitus viivästynee noin viikolle 3 omien menojeni vuoksi. Voittaja saa siis oikein myöhäisen joululahjan piristämään arkeen paluuta! 🙂

IMG_7640.

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä oikein ihanaa, rentouttavaa ja iloista joulunaikaa kaikille teille, jotka olette osallistuneet joulukalenteriimme joko lukijoina tai kirjoittajina! Onnea arvontaan, ja vielä kerran oikein tunnelmallisia rentoutumisen hetkiä jokaiselle!

♥: Emmi

Vuoden 2017 joulukortit

Nyt kun joulukortit on luovutettu Postin huomaan, on aika kurkistaa, millaisia tervehdyksiä meiltä lähetettiin läheisille ympäri Suomen. Osa korteista pääsee vastaanottajilleen vasta kun näemme kasvokkain, joten jos koet olevasi perheenjäseneni, kannattaa odotella vielä muutama päivä ennen tämän kirjoituksen lukemista!

IMG_7557.3

Yllä ihan ensin kuvituskuvana parilla hiutaleella puettu kirjekuori – minusta on hauska koristella kuoretkin edes jollain pienellä yksityiskohdalla kuten näillä helpoilla ja suloisilla leimoilla. Tuntuisi jotenkin hassulta lähettää vaivalla tehdyt kortit eleettömässä, tylsässä kirjekuoressa kun juuri vaikkapa leimojen käyttö vie vain pienen hetken!

IMG_7551.xd

Tänä vuonna askartelimme kortit poikkeuksellisesti mieheni kanssa yhdessä. Hän ei ole erityisemmin askartelija- tai muutenkaan näpertelijätyyppi, mutta näiden korttien kanssa puuhailu oli molempien mielestä ihan hauskaa yhdessäoloa. Kummasti tuo sarjatuotantokin nopeutui, kun mies liimasi washeja paperille ja leikkasi palloja.

Kortit on tosiaan tehty skräppipaperista leikatuille pohjille, ja niihin on liimattu washiteipillä koristellut joulupallot. Pallot on mielestäni helpoin tehdä niin, että liimaa ensin washit tavalliselle kopiopaperille satunnaisessa järjestyksessä, piirtää kääntöpuolelle ympyröitä ja sitten ei muuta kuin leikkaamaan. Meidän pienellä korttitehtaallamme minä liimasin pallot paikalleen, piirsin nuo ripustusnauhat ja kirjoitin tekstit sekä kortin etu- että takapuolelle.

IMG_7553.2

Tänä vuonna askartelimme vaatimattomat 11 korttia, mikä oli näiden pallojen leikkelyn huomioon ottaen ihan hyvä asia. Pari vuotta sitten olin polttaa käpyni useampaan otteeseen, kun leikkasin jokaiseen korttiin kolme sydäntä ja lähetettyjen tervehdysten määrä oli kai päälle 25, ellei jopa kolmisenkymmentä. Vahingosta viisastuneena oli ihan mukavaa leikata yksinkertaisia, isoja muotoja!

Pyrin yleensä kirjoittamaan kortteihin edes jokseenkin persoonallisen tervehdyksen vastaanottajalle, tai ainakin kohdistan formaalimmat kortit vanhemmalle väelle ja lähetän kieli poskella väsätyt kappaleet ystävilleni. Tänä vuonna, toivotusten ollessa jo kortin etupuolella, kirjoitin kortteja tarkoituksellisesti kolmella eri tekstivariaatiolla. Tiedän, että esimerkiksi äitini ja mummoni näkevät todennäköisesti toistensa kortit, ja minusta on ihan hauskaa, etteivät ne ole ihan samanlaiset.

Onko sinulla tapana tehdä kortit itse vai säästätkö suosiolla stressiä ja ostat ne valmiina? Kieltämättä valmiiden korttien helppous houkuttaisi täälläkin, mutta ainakin toistaiseksi sopiva aikarako askarteluun on löytynyt joka vuonna!

♥: Emmi