Onnistuiko Make Nine 2018?

Kuten kaikki ovat tähän mennessä huomanneet, vuosi vaihtui taas. Monille vuodenvaihde tarjoaa luonnollisen mahdollisuuden miettiä edellisen vuoden onnistumisia ja haasteita, sekä pohtia kehittämisideoita seuraavaa vuosilukua varten. Minä en yleensä kovin paljoa hötkyile tässä taitekohdassa, vaan pyrin kehittämään tekemistäni tasaisesti. Vuosi sitten päätin kuitenkin haastaa itseni Make Nine -projektilla, ja nyt onkin tullut aika selvittää, kuinka hyvin onnistuin pitäytymään tavoitteissani!

 

1. Find Your Little Bird

LittleBird2

Ensimmäinen tavoitteeni oli saada Veera Välimäen suunnittelema Little Bird -paita valmiiksi, ja ilokseni voin ilmoittaa onnistuneeni. Jee! Paidasta tuli todella kiva, ja olenkin käyttänyt sitä ahkerasti sen valmistumisesta asti. Lanka on kestänyt käyttöä todella hyvin, eli myös materiaalin puolesta tästä tuli todella hyvä käyttövaate! Tässä postauksessa kerron neulomisprosessista ja erikoisista värivalinnoistani vähän laajemmin, eli klikkaa ihmeessä sinne mikäli tarinani tämän paitaohjeen soveltamisesta kiinnostaa!

 

2. Crush

Toisena listallani oli Missä neuloimme kerran -blogin kirjoittajan, Anna Johannan suunnittelema ihanaakin ihanampi Crush-briossipaita. Osallistuin Crushin testineulontaan, mutta lanka loppui kesken ja uuden tilaamisessa oli yhtä sun toista vastoinkäymistä, joten en ehtinyt saada projektia loppuun ajoissa. Lankaongelmien jatkuttua jo aivan liian pitkään paita jäi kaikesta ihanuudestaan huolimatta marinoitumaan pussiinsa useaksi kuukaudeksi, ja lopulta tein raastavan päätöksen purkaa miltei loppuun asti neulottu paitaprojekti.

img_8710

Lankojen keriminen paidasta osoittautui kuitenkin jokseenkin terapeuttiseksi kaikkien siihen yhdistyneiden ongelmien jälkeen, ja nyt langat ovatkin päässeet jo ihan toiseen projektiin. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin! Omista vastoinkäymisistäni huolimatta suosittelen Crushia ihan jokaiselle, jonka vaatekaapista tuntuu puuttuvan muhkea, turvallinen kääriytymisneule niille päiville kun maailma tuntuu tavallista raskaammalta. Olen itse asiassa itsekin suunnitellut, että kun finanssituulet puhaltavat sopivasta suunnasta, ostan uudet langat tähän paitaan ja aloitan elämäni toisen briossiprojektin – Crushin ensimmäinen versio kun oli se ensimmäinen yritys.

 

3. Kämmekkäät ihan itselle

stripymitts (2)

No, tuota… periaatteessa onnistuin, mutta en sitten kuitenkaan? Neuloin kyllä kolmetkin kämmekkäät, mutta ensimmäiset menivät purkuun, toisista puuttuu edelleen peukalot ja kolmannet vaativat vähän muokkaamista. Joululahjojen neulominen kiilasi nimittäin oman tarpeen edelle, ja kaiken touhun keskellä unohdin viimeistellä projektit loppuun. Tästä kohdasta taitaa siis tulla vain puolikas suoritusmerkintä, mitkään käsiasiat kun eivät päätyneet käyttöön asti viime vuoden puolella! Yllä olevassa kuvassa on yritys numero 3, eli jämälangoista aloittamani lapanen, josta tulikin liian kapea. Päätin sittemmin muokata sen kämmekkääksi purkamalla kärjen pois ja neulomalla resorin tilalle, mutta jostain syystä tämäkin homma jäi kesken. Eipä lopu tekeminen ihan heti!

 

4. Pipo ihan itselle (x2)

img_8832.3

No nyt! Vihdoin jotakin oikeasti valmistunutta, ja kaksin kappalein! Kuva on hieman epäonnistunut, mutta siinä näkyy molemmat joten mennään sillä. Neuloin ensin tuon vasemmanpuoleisen pipon, ohje on Caitlin Hunterin Cardamom Coffee. Kontrastivärinä käytin käytin Louhittaren Luonnotarta värissä Koralli, ja pohjavärinä on Julie Asselinin Nomade värissä The Joy of Painting. Kuten varmasti moni mielikuvituksekas jo huomasikin, pipoon muodostui kuitenkin varsin kyseenalaisia kuvioita, joiden vuoksi nimesinkin projektini Cardamom Pussy Coffee Hatiksi. Tai genitaalipipoksi, ihan kuinka vaan. Hetkellisen pohdinnan jälkeen päädyin aloittamaan saman mallin hetikohta uudestaan, ja tällä kertaa päätin muokata ohjetta sen verran, että neuloin resorin kaksinkertaisena. Onnistuin alussa nähtävästi myös sekoittamaan pohja- ja kontrastivärit keskenään, minkä takia kirjoneule on melko irrallisen näköinen resorista ja päälaesta. No, tekevälle sattuu…

img_8828.2

Tiedän, että kirjoneuleiden tekijöitä kiinnostaa usein toisten tekemien kirjoneuleiden nurjat puolet, joten tässä oman piponi kääntöpuoli. Kuten kuvasta näkyy, neuloin resorin kiinni itseensä ja aloin parin kerroksen jälkeen posotella kirjoneuletta. Eipä siitä kovin tasaista tullut, ja varsinkin päälaki näyttää melko muhkuraiselta, mutta joskus näinkin. Jospa se siloittuisi käyttökuntoon uudella kastelulla! Tätä mallia oli kyllä huikean kiva neuloa, ja olenkin tässä vähän suunnitellut tekeväni ehkä vielä yhden. En vielä tiedä, kenelle se voisi olla menossa, mutta ehkäpä se jollekin kelpaisi kunhan kiinnitän vähän enemmän huomiota värivalintoihin!

 

5. Uudet aluslapaset

img_8837.3

Dropsin harmaasta Alpacasta valmistuneet lapaset taisivat olla ensimmäinen työ, jonka sain rastittaa tehdyksi tältä listalta. Ne menivät niin nopeasti käyttöön, että en ehtinyt napata edes kuvaa – tässä kuvassa lapaset ovatkin kokeneet jo useamman kuukauden ajalla melkoisen tehokasta ajoa. Olen käyttänyt alpakkalapasia isotätini neulomien kirjoneulelapasten alla, ja ai että! Ei palele näpit kovemmallakaan pakkasella!

 

6. Vauvaneuleita ❤

IMG_8682.2

Ei huolta, sukulaiset, nämä eivät edelleenkään jääneet meidän talouteemme! Vuosi sitten kirjoitin ystäväni odottavan kevätvauvaa, ja niinhän siinä kävi, että otin heti harteilleni ”sen neulovan tädin” tittelin. Siispä punoin muutamia juonia, ja niiden seurauksena neuloin keväällä syntyneelle prinsessalle tällaisen ihanaakin ihanamman neuletakin Kässäkerho PomPomin BFL-sukkalangasta, jota ostin värissä Orkidea. Tästä projektista kerroin hieman kattavammin edellisessä postauksessa.

 

7. Lämmin huivi

Myös seitsemäs kohta listassa, lämmin ja muhkea huivi omaan käyttöön, toteutui. Neuloin kevätkesällä Veera Välimäen suunnitteleman, huikean suositun Stay Soft -huivin, enkä enää lainkaan ihmettele mallin suosiota! Ainaoikea pinta on sinänsä ihanan aivotonta neulottavaa, ja huivin keskiosan raidoitus pitää neulomisen samalla kiinnostavana. En tiedä, kuinka moni teistä tunnistaa ilmiön, mutta minulle ainaoikeat raidat ovat jopa jokseenkin addiktoivaa neulottavaa. Työtä ei malttaisi laskea käsistään, sillä neuleesta tulee niin sanottu sipsineule (potato chip knitting) ja mielessä pyörii ajatus: ”vielä yksi kerros!”

rannalla

Ikävä kyllä huivista otetuille kuville kävi hassusti, joten nyt on tyytyminen tähän vanhaan otokseen. Stay Softissa toisena päävärinä käyttämäni, kirjava lanka on Rouva Silmusolmun käsinvärjäämää merinosukkalankaa värissä Rantakivikko, ja yksiväriset (alun luonnonvalkoinen sekä reunan tummansininen) ovat Dropsin Nordia. Huivi on ollut etenkin nyt syystalvella lähes päivittäisessä käytössä, ja ainakin asusteessa Nord on yllättänyt minut kestävyydellään. En ole huomannut yhtään nyppyyntymistä vaikka Nordissa onkin miltei puolet alpakkaa, ja seuraavaksi aionkin laittaa huivista jämäksi jääneet nöttöset totiseen testiin sukkalankana.

 

8. Pipo miehelle

Jälleen yksi onnistunut kohta, jes! Tästäkin työstä kerroin edellisessä postauksessa, jossa oli myös pari kuvaa piposta keskeneräisenä. Valmiista työstä en ehtinytkään napata kuvia, sillä parempi puolisko nappasi pipon heti käyttöön. Käytin tähän työhön Skein Queenin Crushia, ihanaa merinosukkalankaa, värissä Inkpen. Neuloessa en olisi uskonut, että kyseessä on sukkalanka, ellen olisi itse ostanut vyyhtiä – niin pehmeältä se tuntui! Tästä projektista tuli ennen kaikkea käyttöneule, vaikka toki talvipakkaset vaativat yksinkertaista fingering-vahvuista pipoa huomattavasti vahvempia aseita. Ehkä seuraava pääasia voisikin olla taas kirjoneulepipo, nyt kun omien Cardamom Coffee-pipojeni jälkeen tykästyin niiden neulomiseen!

img_8834.3

 

9. Enemmän itse tehtyjä lahjoja

img_8711

Viimeisenä listalla oli kaikista kunnianhimoisin tavoitteeni: neuloa läheisilleni lahjoja itse varsinkin jouluksi. Onnekseni voin todeta, että onnistuin tässä ja jo yksinään jouluna paketoin viisi työtä lahjapaketteihin. Se on viisi enemmän kuin vaikkapa vuosi takaperin, ja olipa vaan hauskaa antaa itse tehtyjä asioita lämmittämään lähipiiriä! Neuloin pääasiassa kämmekkäitä, sillä olen tässä yrittänyt pähkäillä mahdollisesti jopa ohjeen kirjoittamista omasta luottomallistani ja halusin kokeilla muutamaa eri kikkaa, joilla mallista saisi vielä paremman. Neuloin kuitenkin myös kahdet sukat ja tarkoituksellisesti puolikkaan Kappa -huivin, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Tämäkin huivi on jälleen Veera Välimäen ohjeella tehty. Neuloin putkiloon 50 g vyyhdin Teeteen tummanvihreää Elegiaa ja 50 g kakun Holstin vaaleanharmaata Coastia, eli yhteensä noin puolet ohjeen lankamäärästä. Oman puolikkaan Kappani perusteella myös tällainen lyhyempi versio lämmittää kuitenkin hyvin, ja on käytännöllinen asuste arkeen.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tämän haasteen onnistumiseen, vaikka ihan jokaista kohtaa en saanutkaan rastitettua listalta. Pääsin kuitenkin pohtimaan tätä käsityöharrastusta monelta eri kantilta vuoden aikana, ja minulle oli varsin valaisevaa miettiä silloin vuosi sitten projekteja vähän tavallista pidemmälle aikavälille. Sainkin siis neulottua viime vuoden aikana monta sellaista tarveneuletta, joiden tekemistä olin lykännyt jo turhankin kauan. Niidenkin neulominen oli kuitenkin todella kivaa ja palkitsevaa, kun sain vain tartuttua puikkoihin. Tälle vuodelle minulla ei olekaan sen kummempia haasteita kuin pyrkiä miinussaldoon, eli neulottua lankaa pitäisi olla enemmän kuin talouteen tullutta. Saa nähdä, kuinka siinä käy!

❤: Emmi

Mainokset

Pikkujuttuja

Tiedättehän ne sellaiset pienet työt, jotka eivät tunnu oman postauksensa arvoisilta mutta joista olisi silti jotain sanottavaa? Minä ainakin tiedän, ja sen takia päätinkin koota muutaman viime aikoina valmistuneen tai loppusuoralle edenneen pikkutyön tähän tekstiin.

Ensimmäisenä valokeilassa on näistä ainoa keskeneräinen työ, joka on kauan kaivattu peruspipo tuolle paremmalle puoliskolle. Hänen neuleillaan on taipumusta jäädä käyttöön heti valmistumisen jälkeen, joten päätin esitellä työn varmuuden vuoksi jo nyt. Malli on tempaistu omasta päästä, tosin silmukkamäärään kaivelin viitteitä useammastakin pipo-ohjeesta eikä tässä tavallisessa *2o, 2n*-joustinneuleessa juurikaan keksimistä ollut. Sen verran tein säätöjä, että olen neulonut ensimmäisen oikean silmukan aina takareunastaan, mikä tuo neuleeseen toivottavasti hieman ryhtiä ja estää pipoa lörpähtämästä parin ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Olen neulonut koko työn 3 mm puikoilla ja tarkoituksellisesti hieman tavallista napakammin, mikä toivottavasti auttaa myös omalta osaltaan pitämään pipon kivan napakkana.

 

IMG_8693

 

IMG_8691

 

Kuten kuvista voi ehkä arvata, teen piposta tarkoituksella sen verran pitkän, että reunan saa taitettua nätisti suojaamaan korvia pakkaselta edes vähän paremmin. Käytännöllisyyden lisäksi järkeilin kääntövaran olevan hyvä juttu sikäli, että nyt saan posotella joustinta suhteellisen huolettomasti luennoillani. En ole kovinkaan taitava arvioimaan pipoissa sopivaa kavennusten aloituskohtaa, ja koska mies haluaa pääasioiden istuvan päänmyötäisesti, korkeuden pitää olla juuri oikea että hattu pysyy päässä ja lämmittää korvia muttei valu silmille. Lankana tässä pipossa on ihanaakin ihanampi Skein Queenin Crush (425m / 100g) värissä Inkpen, joten tätä joustinpötköä olen neulonut varsin mielellään vähän pidemmältikin! Tämä ei (ikävä kyllä) ole sponsoroitua sisältöä, mutta ainakin neuletuntuman perusteella suosittelen tätä lankaa lämpimästi mikäli superwash-käsittely ei haittaa.

Seuraavan työn kuvat ovat tosi pikaisesti napatut, joten pahoitteluni hieman sekalaisesta laadusta tässä asiassa! Työ on joka tapauksessa ihanin neulomani asia hyvään aikaan, joten haluan ehdottomasti näyttää sen näistä kuvista huolimatta. Tämä pieni neuletakki meni siis lahjaksi ystäväni tyttärelle, ja tähän käyttämääni lankaan liittyy aivan erityinen koukku. Olimme nimittäin kesällä yhdessä ystäväni kanssa pyörimässä Jyväskylän neulefestareilla, ja hän hypisteli markkinoilla Kässäkerho Pom Pomin kojulla tätä nimenomaista Orkidea-värisävyssä olevaa BFL-sukkalankaa parikin kertaa muttei lopulta kuitenkaan ostanut sitä. Niinpä minä hiiviskelin seuraavana päivänä muina naisina takaisin markkinoille, ja ostin vyyhdin ystävän selän takana vakaana ajatuksenani neuloa siitä hänen tyttärelleen suloinen takki.

 

IMG_8681

 

IMG_8682.2

 

 

Ohjeeksi valikoitui Gabrielle Danskknitin Providence Hall, joka on muutaman euron hintainen ja mielestäni joka pennin arvoinen ohje. Takki neulotaan 3 mm puikoilla, ja siihen voi halutessaan laittaa napit koko matkalle tai vain ylös kuten minä tein. Keltaiset napit löytyivät onneksi omasta mysteeripurkistani, ja ainakin omasta mielestäni ne kruunaavat koko neuleen. Tätä työtä oli ilo neuloa, ja kuten kaikki vauvan neuleet, se valmistui ihan älyttömän nopeasti vaikka lanka onkin melko ohutta. Mikä parasta, lankaa jäi takista yli huikeat 45 grammaa, joten neuloin ystävälleni jämästä vielä kämmekkäät lämmittämään syksyisiä ulkoiluja.

Kolmas pikkutyöni on alla näkyvä tyynynpäällinen, jonka neuloin hetken mielijohteesta. Varastossani oli yksi joskus aloitettu kerä sinapinväristä 7 veljestä -lankaa, jonka väristä pidän kovasti mutta joka on mielestäni aivan liian karheaa mihinkään käyttöneuleeseen. Päätin siis upottaa kerän sisustukseen, sillä käytän tuota pulleaa tyynyä hyvin harvoin muuhun kuin lattialla istuskeluun. Loin muutaman kymmentä silmukkaa 5 mm pyöröpuikolle, posottelin helmineuletta niin pitkään että sinapinvärinen lanka loppui ja vaihdoin valkoiseen seiskaveikkaan. Olin muutenkin ajatellut tehdä tyynyyn jonkinlaisen kontrastivärisen palkin valkoisella, ja onnekseni lanka loppui juuri sopivassa kohdassa niin, että palkista tuli jokseenkin järkevän ja ainakin melkein suunnitellun näköinen.

 

IMG_8668

 

IMG_8669

 

Pohdin jonkin aikaa sitä, tekisinkö päälliseen jonkinlaisen kätevän kiinnityssysteemin, mutta päädyin lopulta vain ompelemaan sen reunoista umpeen. Totesin, että kahden aikuisen taloudessa tyyny pysynee suhteellisen siistinä, ja 7 veljestä ehtii luultavasti nyppyyntyä joka tapauksessa näin kevyessäkin käytössä siihen mennessä kun päällinen pitäisi pestä. Sen saa toki tarvittaessa irrotettua napsaisemalla reunasta ompeluun käytetyn langan poikki, ja totesin, että kaiken kaikkiaan lienee helpointa vain ommella päällinen uudestaan takaisin paikoilleen jos sen irrottaa. Päällisestä tuli sen verran napakka, että nappeja olisi pitänyt laittaa vieri viereen rakojen välttämiseksi, enkä halunnut ryhtyä vetoketjurumbaan tällaisen pikkuasian vuoksi.

Viimeisenä näistä minijutuista se kaikista pienin, nimittäin virkattu suojatasku kuulokkeille. Pidän nappeja mukana päivittäin yliopistolla, mutta en pidä siitä ajatuksesta, että kuulokkeeni pyörivät yhtenä johtojen sekamelskana pitkin repun sivutaskua. Jonkin aikaa sitten bongasin tämän taskuidean jostain päin internetin ihmeellistä maailmaa, ja vihdoin sain toteutettua oman versioni tästä nerokkaasta ajatuksesta!

 

IMG_8674.2

 

En ikävä kyllä löytänyt idean alkuperäistä lähdettä enää mistään, mutta pointtina siinäkin oli joka tapauksessa virkata kaksi pyöreähköä liparetta ja virkata tai ommella ne yhteen jättäen pieni siivu reunasta auki. Sovelsin siis omalla näppituntumalla tyynyyn käyttämästäni 7 veljeksestä 3,5 mm virkkuukoukulla tuollaiset kuusikulmiot ja kiinnitin ne piilosilmukoilla reunoistaan yhteen. Ompelemalla liitoksesta olisi saanut huomaamattoman, mutta mielestäni kontrastiväri tuo ihan hauskan yksityiskohdan tähän muuten varsin mitäänsanomattomaan pyörylään. Olen nyt joitakin viikkoja käyttänyt tuota ja aion kyllä virkata näitä useammankin – ainakin puhelimen laturi kaipaa vielä omaa, hieman suurempaa matkasuojaa!

Ihan viimeisenä asiana tässä postauksessa haluan jakaa teille viime viikolla tekemäni ostoksen. Kävin aiemmin syksyllä Jyväskylästä löytyvässä, ihanassa Harjun Paperi -korttikaupassa, ja hypistelin siellä näitä kauniita viiden vuoden päiväkirjoja. Jätin kirjan kuitenkin silloin ostamatta, sillä en ollut ihan varma haluanko sitoutua kirjaan viideksi kokonaiseksi vuodeksi kun käytän joka tapauksessa myös bullet journalia. Aikani asiaa hauduteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olisi hauska saada seuraavat viisi tekemisen täyteistä vuotta dokumentoitua yksiin kansiin ja kävin ostamassa kirjan.

 

IMG_8686

 

 

IMG_8689.3

 

Voin vain kuvitella, kuinka pahasti tuttavieni ajatus lähti äskeisestä laukalle, mutta tekemisellä tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä akateemisia asioita: vääjäämättä lähestyvää graduprosessia, työharjoitteluiden tekemistä ja – toivottavasti – opiskelusta työelämään siirtymistä. Myöhemmin voi olla hauska lueskella ajatuksia ensimmäisistä oman alan töissä tehdyistä päivistä ja nauraa sille, millaisia asioita onkaan tullut mietittyä!

Siinäpä kaikki tältä erää, toivottavasti piditte tällaisesta pikkutyökokoelmasta! Viime viikkoina olen neuloskellut yllättävän paljon joululahjoja lähipiirilleni, ja niitä en tietenkään voi vielä jakaa täällä somessa, mutta onneksi kelit ovat nyt viilenneet joten neuleita tulee muutoinkin tehtyä enemmän. Myös alkuvuodesta postaamani Make Nine -haaste on edennyt ihan mukavasti, mutta varsinkin itselle tulevia neuleita pitäisi vielä tehdä jos haluan saada koko listan kasaan vuoden loppuun mennessä. Siinäpä onkin projektia, mutta palataan haasteeseen paremmin hieman myöhemmin!

Hauskaa syksyä teille jotka maltoitte lukea tänne asti, ja kuulumisiin!

<3: Emmi